Undulaatin tarinablogi

Kuva : Pixabay  Heipparallaa! Tervetuloa postaukseeni. Ensin anteeksi, etten ole postannut mitään. En vain ole halunnut. Olen halunnut nauttia koulun alusta.  Tarina on sitten lyhyt, sen takia lisäsin tähän haikuja. Pakopaikka Maailma on kurja. Se on ahdas paikka täynnä melua. Siellä aina valitetaan kaikesta, siis ihan kaikesta. Maailmassa on vain yksi paikka jossa saa rauhaa. Se on tarinat. Tarinoissa pääsee toiseen maailmaan, jota saa tarkkailla eikä tarvi osallistua sen maailman tapahtumiin. Tarinoita on myös ihana luoda saa päättää mitä tapahtuu. Tarinoiden henkilöt on kuin nukkeja joita saan hallita. Samalla kuitenkin olen nukke, koska olen tarinanhahmo. Lisää haikuja Elämässä on kysymyksiä monta vastauksia ei. 🤍 Kirja avataan tarina pääsee valtaan minun päähäni. 🤍 Pieni ääni ja  hiljainen sävellys on melkein valmis on. 🤍 Tuuli puhaltaa minun hiuksiani sinun kauniisen naamaan. 🤍 Pehmeä ääni soi jossakin lähellä liian ihana.

Kuva : Pixabay Hello! Tervetuloa postaukseen! Tämä on minun ensimmäinen säeteksti, jonka kirjoitin joskus maaliskuussa. Sain tämän idean kun istuin autossa ja olin menossa viulutunnille.  Joka päivä on samanlainen. Aina autosta  vilahtivat samat maisemat. Samat puut, järvet, ja talot. Koulussa en opi mitään uutta.  Siellä kerrataan  aina samoja asioita. Mutta se päivä muutti kaiken. Heräsin uuteen päivään kuten aina ennen. Mutta huomasin, että jokin oli vinossa ja pahastikin vinossa. Normaalisti jäin sänkyyn selaamaan puhelinta mutta nyt en.  Kävelin keittiöön pöydällä oli lappu  siinä luki : ” Minun ja isin  piti lähteä työmatkalle, ilman suurta varoitusaikaa. Tulemme yöllä takaisin.  Rakkain terveisin äiti.” Siinä oli vain yksi asia joka tuntui olevan vinossa.  Normaalisti äiti aina teki puuroa  aamupalaksi. Mutta nyt kun hän oli poissa tein joten itse puuroa. Aamupalan jälkeen  lähdin py...