Yhteiset haaveet #1

 

Kuva : Pixabay
Moi! Tervetuloa lukemaan tarinaa joka on jatkotarina. Ensimmäinen osa on tarkoituksella lyhyempi. En ole vielä kirjoittanut jatkoa, mutta lähiaikona voisin kirjoittaa. Ja tietenkin julkaista sitten kun tuntuu sopivalta. 

     Minä ja Saana kasvoimme yhdessä. Me teimme kaiken yhdessä, meillä oli jopa yhteiset toiveet. 

     Me toivoimme omaa huonetta ja koiraa.

     Eräänä päivänä Saana juoksi minun luokse. ”Me muutamme isompaan taloon! Se on tarpeeksi iso, jotta saisin oman huoneen! Ja me muutamme kilometrin päähän teistä! Ja minä saan ikioman koiran! Meidän haaveet toteutuivat!”  Saana huutaa innoissaan. ”Onnea” sanon. ”Ei sinun tarvitse onnitella!” Saana sanoo ilosena. 

     Saanan uutiset tulivat aivan yhtäkkiä, ihan kuin pommina. Meidän yhteiset haaveet toteutuivat, mutta vain Saanan osalta. Minä joudun olemaan yhteisessä huoneessa pikkuveljen kanssa, enkä saa koko talosta omaa rauhaa.

     Kuukauden päästä Saanan toiveet toteutuivat. Hänellä on oma huone, tosi iso semmoinen ja söpö koira. 

     Minä olen vältellyt Saanaa, mutta se on harvoin onnistunut. Saana on haljeta ilosta. Joka kerta kun näemme hän selittää kuinka fiksu tai taitava hänen koira Hanna on.

     Minun kärsivällisyys on alkanut loppua. Saana saa kaiken mitä toivoo, oman huoneen ja koiran. Ja minä en! En ole tehnyt mitään väärää. Minä saan kokeista kymppejä ja Saana kaseja! En jaksa enää esittää iloista ja kilttiä! Olen odottanut koko elämäni toiveiden täyttymystä, mutta mitään ei ole tullut. Minun elämäni  on pilalla!